Cahiers du Cinema -lehden toimituksessa oli vauhtia. Toimittajista Claude Chabrol oli jo ohjannut kaksi leffaa. Francois Truffaut oli lähdössä Cannesin elokuvajuhlille esittelemään esikoistaan 400 kepposta. Godard kähvelsi lehden kassasta matkarahat ja painui mukaan. Kaikki tiesivät, että nyt tapahtuu jotain uutta. Godardin oli päästävä ohjaamaan. Se on helppoa: huijataan tuottaja mukaan, puhutaan Jean Seberg hehkumaan naispääosaan, ja Jean-Paul Belmondo on kuin luotu konnan rooliin. Aamuisin keksitään pätkä käsikirjoitusta kahvilassa, kuvataan tunti tai koko päivä. Kyllä tästä leffa tulee. Sivuosissa vilahtelee Robert Bressonin, Jean-Pierre Melvillen ja Roberto Rossellinin kaltaisia hahmoja. Kaikki tämä on historiallisesti akkuraattia ja samanaikaisesti keksittyä.